Näytetään tekstit, joissa on tunniste Smith Zadie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Smith Zadie. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Zadie Smith: Valkoiset hampaat ja Nimikirjoitusmies

Hurahdin siis kirjailijaan nimeltä Zadie Smith. Nyt olen pahassa koukussa ja koko ajan pitää olla Smith kesken, muuten ei voi olla. Kaksi kirjaa enää jäljellä, joten mitenhän sitten käy?
Swing Timesta se lähti, ja sen jälkeen tartuin kirjastosta kirjailijan heti läpilyöneeseen esikoiseen Valkoiset hampaat (2001, WSOY, suom. Irmeli Ruuska), jota luin tunteet solmussa.


Pohjois-Lontoon arkea, erilaisia perheitä, kulttuurien sekamelska. Ja hiiri. Olen hämmentynyt. Smith kirjoittaa lähes pikkutarkasti tarinoitaan ja välillä olen kuolon partaalla noihin nyansseihin, sitten kirjailija tekee sen, missä aistisoluni iskeytyy äärimmilleen ja imen joka välinkin tekstistä. Sitten taas päivittelen, joko tämä loppuu ja eihän tämä lopu. On kuin lukisin klassikkoa, josta en älyä yhtään mitään mutta silti olen niin pahasti addiktoitunut, etten voi lo-pet-taa.

Rakasta Smithin kirjoituksen vapautta, riemua, mahdollisuutta (itse itsensä mahdollistaen) kirjoituksen kaikkiin suuntiin. Mikään ei ole kiellettyä
Ei edes pisteiden puuttuminen. Tai että ajatus sukeltaa ihan tajuttoman kauas ja jättää lukijansa kilometrien päähän valonnopeutta hipoen.
Valkoiset hampaat on minulle tuntuvia katkelmia, kömpelöitä miehiä samettihousuissaan ja ajatusten sortoa. En saa kokonaisuudesta kiinni, enkä kaikissa tilanteissa olisi saanut kirjaa koskaan loppuun.


Mutta Nimikirjoitusmies (2004, WSOY, suomentanut Irmeli Ruuska- hän uskaltautui toisenkin ääreen! Nostan hattua!). Aluksi totean, että ei hemmetti, taas mennään. Nimikirjoitusmies alkaa mystisesti, Alex-Li Tandem sekoilee huumehöyryssään niin että itseäkin vapisuttaa. Elää nimikirjoitusmaailmassa. Ahaa- nyt päästään selkeämmin taiteen äärelle, mihin Swing Timessa ihastuin. Ja samalla kirjaan astuu myös gloriaa huokuva, jumalatar, lumoava, säteilevä Kitty. Luen elämäni parhaimpia kohtauksia Kittyn, suuren taiteilijan, näyttelijättären kohtaamisesta ja lähes liikutun kirjailijan uskomattomattasta intensiteetistä mitä hän on tuohon kohtaukseen kirjoittanut. Päätän etten päästä Smithistä koskaan irti.

Nimikirjoitusmies on koosteisempi, no ainakin yrittää! Joskin Swing Timeen sulavuuteen on vielä matkaa. Mutta kaiken kaikkiaan Zadie Smith alkaa jo vapautua kirjoituksessaan niihin sfääreihin, joilla on hyvä jatkaa. Kirja määrittyy minulle selkeämmin kappaleisiin ja rakastan ensimmäisen kirjan väliotsikoiden alla olevia pilkahduksia tulevaan tekstiin, joihin palasin usein kappaleen jälkeen- ja nauroin jälleen kerran lisää. Zadie Smith upottaa veitsensä huumorintajuni suoneen ja nautin sen pulppuamisesta.

Tämä tarina on tosi. Aloin kokea epätoivoa, kun Nimikirjoitusmies oli 100 sivun päästä lopusta. Oli juhannusaatonaatto ja kesäpäivä parhaim... no kuitenkin juhannus, ja laukustani ei löytynytkään sitä seuraavaa Smithin kirjaa, jonka olin jo hyvissä ajoin lainannut! Olin arvioinut, etten mitenkään saa luettua kirjaa juhannuksena, koska Valkoisissa hampaissakin meni ihan älyttömän kauan. Mutta siinä minä olin ja ahdistus Smithittömästä olotilasta kasvoi. Ajoin tunnin pitkin kesämökkikylää etsien kirjastokirjaa (kuka laittaa ovet kiinni aaton aattona jo klo 15?!), kirjakauppoja, divareita ja kaupan pokkarihyllyjä ja palasin mökille tyhjin käsin.
Kotiin päästyäni hain heti seuraavan Smithini, Risteymiä (kyllä jouduin hyppäämään yhden yli) ja huokaisin. Lukukesä jatkuu, ja totta tosiaan tänä kesänä luetaan kaikki Zadie Smithit.

Ja vähän muutakin! Meinasin pitää lukumaratonin ensi viikonloppuna ja sen teema on todennäköisemmin: lyhyet ja parhaat. Mutta ensin luen vähän Smithiä...

"
"

- Zadie Smith: Nimikirjoitusmies

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Zadie Smith: Swing Time

Voi apua mikä jättiläinen, huokaisin kun sain postista ihastuttavan keltaisen Zadie Smithin Swing Time:n käsiini (WSOY, 2017, suom. Irmeli Ruuska, esittelykpl) mutta miten ihastuttavan lukukokemuksen kirja antoikaan! Kirjaa lukiessani oikein tunsin kuinka kunnon romaanin viettelemys vei minut päästä varpaisiin ja rakastin lukemista!


Uskomatonta kyllä, Zadie Smith on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Nyt kuitenkin laitoin jo seuraavaan kirjastosta varaukseen, sillä Swing Timen jälkeen minulle tuli olo, että tässä saattaa olla minulle uusi luottokirjailija. Swing Time muistutti minua sangen hauskalla tavalla vasta bloggaamastani Elena Ferranten Napoli -sarjasta. Samalla siinä oli jotain yhteistä uskomattoman imukasta tunnelmaa, mitä koin lukiessani Woodsonin Another Brooklynin viime joulukuussa. Ja näitä kaikkia yhdistää varsinkin lasten, nuorten tyttöjen ystävyyden kuvaaminen, sen intensiteetti ja voima ja vaikutus aikuisuuteen- ja samalla myös kiehtova kulttuurikuvaus.

Swing Timessa kaksi tummaa tyttöä, kertoja (jolle ei kerrota nimeä) ja Tracey kasvavat samoilla, ei kovin rikkailla kujilla, ja kumpikin rakastuu tanssiin. Kirjan lumon keskiö minulle on tuo tanssiin hullaantumisen kuvaus. Se kuinka tytöt rakastuvat tanssiaskeliin ja uppoutuvat asiaan oman aikakautensa keinoin. Tracey on luonnonlahjakkuus kroppansa käsittelyssä ja kertoja joutuu tekemään enemmän työtä. Traceyn perhelähtökohdat ovat kuitenkin tietyllä tapaa vaikeammat kuin kertojan, joka pyörittää Traceyn elämänkulkua sukupolvien jatkumon lailla. Kertojankaan perhe ei ole tasaista onnea kantava, vaan äärimmäisen tiedonhaluinen ja älykäs äiti lukee itsensä aikuisena poliittiseksi henkilöksi, jolloin tyttö jää äidin huomiotta ja kertojan isä "silittää rakkaudesta perheen vaatteita". Vallan mielenkiintoista onkin lukea nuoruuden rinnalla kertojan aikuisuuskuvausta, jossa hän toimii maailmalla kuuluisan tähden, Aimeen avustajana ja elää siis varsin glamourista elämää... Jälleen kerran varsin itsetietoinen ja vahva nainen, Aimee, ja sitten kertoja, omassa keskinkertaisuudessaan.

Siis minä janosin tätä kirjaa, tätä kieltä, tätä rytmiä, tätä tarinaa, näitä lumoavia henkilöhahmoja, tätä pilkettä silmäkulmassa, tätä kaikkea! AH! Tiedän mitä teen tänä kesänä. Luen toivottavasti koko suomennetun Smithin tuotannon läpi ja jos se ei riitä etsin jostakin käsiini enkuksi lisää. Melkein itkettää, miten onnellinen olin Swing Timea lukiessani. Ainakin Swing Timen Zadie Smith pääsee heti arvokkaaseen ja kovaan joukkoon, jossa rakastamani kirjailija(ttaret) oleskelevat. Ja samalla vähän pelkään, että tässä käy samalla lailla kuin parin muun "luottokirjailijan" kanssa, joiden kanssa huomaan välillä, että luettuani yhden kirjan, olen melkein lukenut koko tuotannon (karrikoitua mutta tiedättehän?).


"Aloimme taas polkea, puuskutimme kammottavan jyrkässä ylämäessä seuraten Aimeen naurua."

- Zadie Smith: Swing Time