Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin?

Tunnustan jo valmiiksi, etten kaikkea ymmärtänyt. Varsinkin, kun Binet sukelteli brassailemaan ranskalaisella filosofialla ja kirjallisuudella. Mutta lukumatkasta nautin yllätyksekseni varsin paljon. Nauroin ääneen (mahdollisesti omaa tyhmyyttäni).
Laurent Binetin Kuka murhasi Roland Barthesin? (Gummerus, 2017, suom. Lotta Toivanen, kirjastolaina) oli yllätysaloitus minulle Binetin kirjojen lukemisen saralla, sillä herran HHhH -kirjahan on jo pitänyt lukea moneen otteeseen, mutta sotakirjojen vetovoima on ollut viime aikoina nujerrettuna.


Vähän tunkkaisen oloinen kirjallisuudentutkija Barthes jää auton alle ja siitä lähtee tarina, jota en enää muista, enkä osaa millään tavoin teille selkeäksi koostaa. Kirjasta jäi mieleeni lähes viktoriaanisten kirjailijoiden sanailun sinfoniaa, jossa huumorille on sijaa ja sille kumarretaan sivistyneesti knalli korkealle nostaen. Sanailua, aaltoilua, ajoittaista tulvimista. Sitä kaikkea lukukokemukseni oli. Jostakin syystä vain nautin. Annoin sille kai luvan. Lomalla kun olin, kelojen katveessa.
Eihän tämä mitään sellaista kirjallisuutta ollut, että luenpa arki-iltana iltasadukseni, vaan ajatuksella piti olla enemmän tilaa kuin kurahousujen kuminauhan jälleen hävinneen napin ompelun jälkeen. Siksi kesäloma, ja vielä samaan aikaan sattunut pikkiriikkinen tauko kaikista kurahousuista, oli kirjan  lukemiselle täydellinen, ehkä ainoa mahdollinen. Kerrankin näin päin. Ja on ne ranskalaiset kirjailijat ihan oma ala(/ylä)lajinsa. Binet pieni nero.
Ei muuta.


"Barthes analysoi nopeasti omaa käytöstään: jos ottaa huomioon kontekstin ja takin povitaskussa olevan asiakirjan, hän on kaiken järjen nimessä vainoharhainen."

- Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin?

Kommentit

  1. Ihan kiinnostavasti kirjoitit teoksesta, pitäisiköhän lisätä lukulistalle. Barthes on kuitenkin kirjallisuudentutkimuksen suuria nimiä, joten voisi kuvitella, että tiedossa on jonkinlaista tutkimuksellista kommentaaria kaunokirjalliseen asuun puettuna - siihen nimikin viittaa olemalla metaversio Barthesin yhdestä tunnetuimmasta esseestä "Kirjailijan kuolemasta" (La mort de l'auteur, 1967). Aika ovela veto tosin asettaa lähtöpisteeksi Barthesin konkreettinen kuolema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi lukea tämä kirja :)! Minä vain ihan vähän ymmärsin mutta viihdyin paremmin :)! Hoo -kirja pitää lukea vielä.

      Poista

Lähetä kommentti