Katja Kallio: Yön kantaja

Kesälukemistoni parhaimpiin yllättäjiin kuului ehdottomasti Katja Kallion Yön kantaja (Otava, 2017, kirjastolaina). Jälleen kerran totean, etten ole lukenut Katja Kalliota kuin ehkä yhden kirjan verran (Tyypit), joten kirjailijan teokset olivat minulle tuntemattomia. Vaikkakin Kallion kirjoistahan on tehty elokuvia ja kirjailija on varsin suosittu. Tai ehkä siitä syystä. Minun on joskus vaikea lähteä buumeihin mukaan. Vastarannankiiski mikä vastarannankiiski.


Amanda on Yön Kantajan valloittava päähenkilö. Hän matkustaa kuumailmapallolla Ranskassa, pukeutuu rääsyistä hepeniin, ja ajautuu elämässään sairaalasaarelle, jossa hulluus kukoistaa- joskin valvottuna. Saarelaisten elämää täyttää arkiset työt ja sairaalahenkiökunnan elämän seurailu. Amandakin sotkeutuu sattuman kautta noihin kuvioihin, vähän viattomuuttaan, vähän silkkaa huimuuttaan. Vähän hoitajan armosta. Kirjan atmosfääri on kujeilevan hersyvä. Tarina kulkee yhtä reippaasti kuin kaksi naista käsikoukussa.
Kallio onnistuu kirjoittamaan sairaskertomuksen, fiktiivisen, joskin todenperäisen Amanda Fredrika Aaltosen, tarinan valloittavan huumaavalla tavalla, josta nautin (ainakin näin jälkikäteen muisteltuna) koko kirjan matkalta. Jostakin syystä nämä historialliset sairaskertomukset kiehtovat minua, varsinkin mielisairaalapohjaiset. Amandan lailla, voisin kuvitella, että vanhojen sairaaloiden seinät, tai kuten tässä Seilin saaret rannat, kantavat sellaisia tarinoita, joihin harva mielikuvituksellaan pääsee. Yön kantaja on siitä loistava esimerkki.


"Amanda oli huomannut, että monet naisiin liittyvät asiat olivat täällä nurinniskoin, kuin hirtetty jalasta. Mitä hienompi nainen, sitä rumemmin ne saattoivat täällä käyttäytyä, kiroilla ja röyhtäillä ja riehua."

- Katja Kallio: Yön kantaja

Kommentit

  1. Minusta tämä oli vaikuttava kirja, parhaita lukemiani tänä vuonna. Tänään Katja Kallio on vieraana kotikaupunkini kirjastossa. Jaksaisikohan mennä kuuntelemaan, kiinnostavaa varmasti olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi hyvä. Menisin kuuntelemaan! :)!!

      Poista
    2. Menin. Ja olin tosi iloinen, että menin, sillä kirjailija kertoi niin kiinnostavasti omasta kirjoitusprosessistaan yleensä ja erityisesti Yön kantajan syntyvaiheista. Taustalla valkuvia hänen vierailuistaan Seilissä.

      Poista
    3. Nyt voin sanoa olevani kateellinen! Tällaisista kirjoista olisi kiva kuunnella kirjoitustaustoista juuri kun sen on jo lukenut :)! Olipa kiva että menit ja jaoit tämän kanssani :)!

      Poista

Lähetä kommentti