Naomi Alderman: The Power

Enkuksi lukeminen taukosi keväällä, joten kesälomaksi pinossani odottikin pari mielenkiintoista, palkittua kirjaa, jotka meinasin selättää kesäloman superfiilareissani. Naomi Aldermanin kirjasta tiesin, että The Power (Penguin Books, 2016) on fantasiaa ja se oli minulle melkoinen haaste. Mutta kirja lähti oikein mielenkiintoisesti, joten aluksi ihan innostuin...


The Powerin idea on, että yhtäkkiä naissukupuoliset huomaavat omaavansa uskomattoman sähköisen voiman käsissään ja tämä muuttaakin koko maailmanpoliittisen ja muun tilanteen erilaiseen valoon. Toki taito on aluksi varsin kontrolloimaton. Kirjassa on pari tarinaa, joita seuraillaan tapahtumaan liittyen. Voima ikään kuin siirtyy naisille ja mitäs sitten tapahtuu.
Useissa kirjan kuvailuissa The Poweria on sanottu feministiseksi kirjaksi. Minulle se oli lähinnä fantasiakirja, jonka mielenkiinto laimeni pikkuhiljaa lähes olemattomiin. Tosin fiilistelin sitä aika ajoin, mutta lukeminen oli välillä lähes tahmoamista ja jotenkin en osannut lopulta täysin lähteä seikkailevaan tarinaan mukaan. Näin kuukauden lukukokemuksen jälkeen muistikuva kirjasta alkaa olla jo vähän hatara. Fantasiasta tykkääville varmasti ihan hyvä kirja, mikäpäs siinä. Ja mukava oli haastaa itseäkin vähän erilaisen äärelle ja varsinkin yrittää lukea englanniksi, vaikka se ei selkeästikään suju yhtä sujuvasti kuin äidinkielellä! What a suprise!

Kesäloma menikin yllättäin oikeastaan enemmän lenkkipoluilla kuin lukiessa. Säät olivat ainakin omalla kohdalleni loistavat liikkumiseen ulkona, joten ei siinä malttanut aina istua kirjan ääreen, vaikka sitäkin yritin lähes joka päivä tehdä. Nyt on taas arki ja syksyn ihanat uutuudet ovat alkaneet tupsahdella postilaatikkoon...! Tällä hetkellä luvussani on isompi järkäle, odotettu Kivitasku, jonka lukemisessa minulla meneekin näköjään melko kauan,

koska arki.


"The shape of power is always the same; it's the shape of a tree."

- Naomi Alderman: The Power

Kommentit

  1. Mulla oli sama "kehityskulku" The Powerin suhteen. Aluksi olin tosi innoissani, mutta sitten alkoi tuntua yhä enemmän, että Alderman ei oikein saanut käyttöönsä kirjan tarjoamia sinänsä kiinnostavia ja hyviä aineksia. Jossain keskivaiheilla olin jopa muistaakseni aika plääh-tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep, just näin. Mikälie ollut. Mut ihan jees kirja. Oletin vain paljon parempaa. Todennäköisesti en vaan tajunnut sitä mitä piti.
      Kiitos tuhannesti kommentista! Kiva että joku muukin bloggaaja on höyrähtänyt tästä lukuun asti :)

      Poista

Lähetä kommentti