maanantai 1. toukokuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Elena Ferranten Napolisarja on melkoinen kirjasensaatio. Luin ensimmäisen hieman skeptisesti mutta rakastuin täysin Ferranten tapaan kuvata romaaninsa päähenkilöiden, Elenan ja Linan, kirmailuja Napolin kujia pitkin. Loistava ystäväni oli minulle todella hyvä lukukokemus ja koska olin lukenut monen pitäneen tästä kakkososasta ykköstä enemmän, oli Uuden nimen tarinalle (WSOY, 2017, suom. Helina Kangas, esittelykpl) melko vahva luotto.


Ja Ferrantehan tekee sen taas. Hän kuljettaa heti Napoliin ja tekee sen kyselemättä. Ystävykset, vai "ystävykset", ovat tulleet nuoruus ja varhaisaikuisikään. Lila on naimisissa, eikä aviossa eläminen olekaan mitään ruusuilla tanssimista, vaikka varallisuus ympäröi. Elena taas jatkaa opintojaan, pienten vastoinkäymisten kanssa. Mutta pääasiallisesti kirja keskittyy lomaan, jossa "tytöt" lähtevät yhdessä vuokrataloon, Lilan äidin kanssa. Kolme nuorta naista, joista kahden miehet käyvät viikonloppuisin loma-asunnolla, viettävät kuumaa kesää kahden muun lomailevan nuorukaismiehen seurassa. Ja kun Lila tiedetään, hän tekee juuri sen minkä päähänsä saa. Ja oksat pois. Kirjassa on romantiikkaa, rakastumista, hekumaa, siis nuorta rakkautta. Ja hampaiden kiristelyä.

Uuden nimen tarina oli kohtuullisen nopeaa ja ahmaistavaa luettavaa. Ferranten kyky kerrontaan on ilmiömäinen. Mutta samalla, pahoittelen vertausta jo etukäteen, huvituin välilläkun huomasin ajattelevani, että oikeastaan taidan lukea italialaista saippuaoopperaa! Tunteet syttyvät ja kuviot pyörivät kirjassa mielestäni pitkälti ihmissuhdekuvioissa. Koin tarinan myötä useita eih -hetkiä ja samalla uppouduin ennalta-arvaamattomaan viihteen pariin täysillä. Luin kirjan hyvällä lukuhalulla pääsiäislomani aikoihin mutta silti, pakko mainita, Loistava ystäväni oli minulle kuitenkin se herkempi, kauniimpi, ainutlaatuisempi kirja kuin kevytkenkäisempi ja rebelimpi Uuden nimen tarina. Ja kyllä, luen varmasti sarjan loppuun saakka!


"Tuntui kuin hän olisi odottanut, että sanoisimme viime hetkellä: tule sinäkin. Mutta emme sanoneet. Minä vain kiittelin häntä moneen kertaan ja Lila nousi autosta mitään puhumatta. Stefano ajoi pois renkaat raastavasti ulvoen."

- Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

6 kommenttia:

  1. Olkoon saippuaa tai suihkuvaahtoa, mutta Ferranten Napoli-sarja on jotain ainutlaatuista. Luulen, että aiemmin mikään fiktio ei ole avannut mulle luokan merkitystä sillä syvyydellä kuin nämä Ferranten kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, aika hieno lukukokemus siis sinullakin. Minulle varsinkin tämä toinen kirja meni vahvasti viihteen puolelle ja samalla italialaisen elämänmenon kuvaus kiehtoo- joskaan en tiedä onko se miten realistinen fiktiivisessä tarinassaan.

      Poista
  2. Komppaan Omppua tuossa luokan merkityksen ymmärtämisessä. Loistava ystäväni oli kuitenkin minullekin jotenkin lumoavampi ehkä nimenomaan herkän lapsuudenkuvauksen takia. Saippuaooppera kuvaa hyvin varsinkin tämän osan ihmissuhdekoukeroita mutta sitten taas naisen asema, liian varhaiset avioliitot, camorra, yhteiskunnalliseen tietoisuuteen herääminen... yhdistettynä Ferranteen sujuvaan kerrontaan. Mainiota luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain siinä lapsuuskuvauksessa oli joka kosketti minuakin. Sujuva kerronta ja naisen aseman kuvaus ovat kyllä kirjasarjan parhautta. Kyllä näitä lukee mielellään :)!

      Poista
  3. Minullekin Loistava ystäväni oli hippusen vetävämpi, mutta summasummarum: Olen ihan koukussa:) Italialainen saippua on ihan omaa luokkaansa! Ferranten tarinan kuljetus on vertaansa vailla eli viihdytään nyt oiken kunnolla. Nautiaan, jännitetään, eletään mukana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukussa ollaan ja mukavan tempperamenttisessa saippuassa! On ihanaa ajatella, että on olemassa näitä luottokirjailijoita, joiden teoksiin voi milteipä sataprosenttisesti luottaa, että saa nauttia ja viihtyä ja uppoutua lukemaansa. En tiedä löysinkö just nyt toisenkin vastaavan...saas nähdä! Mukavia lukuhetkiä Leena!

      Poista