Petina Gappah: Muistojen kirja

Aijai, taas on päässyt blogattavien kirjapino kasvamaan sen korkuiseksi, että tätäkin bloggausta aloittaessani totesin ensimmäiseksi, että mitähän tässäkin kirjassa tapahtui. Mutta muistini palaa pätkittäin ja itse asiassa tämän kirjan kohdalla yllättävän hyvinkin.


Petina Gappahin Muistojen kirja (Tammi, 2017, suom Tero Valkonen, kirjastolaina) on surkeassa ja haisevassa vankilassa viruvan tumman, albiinonaisen tarina. Memory on erilaisuutensa takia jo lapsesta asti kokenut olevansa kummajainen, ja häntä on kiusattu. Menettäessään pikkuveljensä, hänen vanhempansa myyvät hänet valkoiselle miehelle ja syy, miksi Memory joutuu vankilaan on yksinkertaisesti se, että vuosia myöhemmin arvostettu professorimies kuolee ja Memory oletetaan automaattisesti tappaneen miehen.

Muistojen kirja on varmaan oikeassa luokituksessaan se sellainen lukuromaani. Luin kirjaa vapaapäivälläni ja nautin sen tarinasta ja mutkattomasta etenemisestä. Tarina, siis Memoryn memoryt, eli muistot, alkoivat kirjan edetessä tarkentua joko lisätietojen tai muun sellaisen kautta. Kirja pohtii yhteiskunnallisia asioita vankisellissä tarinaansa kirjoittavan naisen kautta mutta samalla se myös avaa kuinka monin tavoin elämää voi kokea, tulkita ja havaita. Muistotkin voivat muuttua.

Tämä kirja sattui hyvään saumaan, toivoinkin saavani hyvän tarinallisen lukukokemuksen, ja sen sain. Petina Gappah on taitava kirjoittaja ja tarinan nälkään valitsen jatkossakin mielelläni hänen kirjojaan uudestaan.

Erityismaininnan lukukokemukseni saa kahdesta syystä: kirja löytyi täysin tuurilla kirjaston uutuushyllyltä, joten siihen kohdistui löytämisen riemu keskellä väsyttävää arki-iltaa (jota säestivät seikat: Keltaisen kirjaston kirja, noin 300 sivua (eli luettavissa), kaunis kansi - siis kyllä, olen kirjoja valikoidessani melko pinnallinen, tai kannellinen). Toiseksi, se oli ensimmäinen kirja, jota ulkoilutin tämän kevään auringon alla, joten siihen kohdistui myös yllätyksellistä lupausta tulevasta kesästä (ja lukemisesta ULKONA!).

Oikein hyvää Minna Canthin päivää kaikille blogini lukijoille! Kävelin tänään vanhojen talojen koristamia kujia ja ajattelin millaista liekään ollut kävellä kivikatuja aikoinaan Minna Canthin maailmassa 1800 -luvulla... Pokémoneista ei vielä silloin tainnut olla tietoakaan.


"On kuitenkin käynyt ilmeiseksi, ettei tätä ole niin yksinkertaista kirjoittaa kuin olen kuvitellut. Olin ajatellut että ryhtyessäni kirjoittamaan kertoisin suoraviivaisen tarinan, jolla on asiallinen alku, loppu ja keskikohta."

- Petina Gappah: Muistojeni kirja

Kommentit

  1. Tästä muodostui huima hyppy Zimbabween! Kieliä, joiden sanojen kirjainjonot aiheuttavat jo sinänsä tankkaamista ja jäävät ääneen lausumatta. Umgulumgulun (taivaan jumalan pyhättö)! Rypäys sekalaisia kutittavia elementtejä, jotka Gappah annostelee lukijalleen kriittisen suunlämpöisesti. Kuorrutuksena Eevaliina Rusasen herkullinen kansi!

    Lukeminen ulkona on ihan oma lukunsa ja yksi kesän suurnautintoja. Kevään ensirunot on jo parvekkeella luettu auringon kutittaessa nenänpäätä, toivottavasti lisää mahdollisuuksia on meille pian luvassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen hyppy tosiaankin. Taitava kertoja, taitava tarinan kutoja, vahva ääni. Olisi mukava lukea häntä lisääkin.

      Voi, odotan niin innolla sitä, että töiden jälkeen odottaa aurinko, teekuppi, tuoli terassilla. Siihen lisätään uupunut minä, arskat, hyvä kirja ja ansaittu lepohetki. Ja taustalla häämöttää kesäloma.

      Poista
  2. Minä en tätä taas lukuromaaniksi luonnehtisi, tästä löytyy kuitenkin sellaista syvyyttä, kerroksellisuutta ja yhteiskunnallisuutta, joka ei tavallaan lukuromaanimääritelmään ainakaan omassa päässäni lainkaan taivu.. :) Tai sitten ollaan vaan luettu tätä kirjaa täysin eri näkökulmista ja lähtökohdista, minulle tämä näyttäytyi niin syvänä ja vaikuttavana kirjana, että eteneminen ei tuntunut lainkaan mutkattomalta. Mutta niin se sama kirja vaan voi antaakin aivan erilaisia ajatuksia eri lukijoille, minäkin tästä pidin kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovitaan näin. Minä en ymmärrä mitään näistä määritteistä. Mutta ehkä tämä itselleni oli enemmän tarinallinen kuin julistava.
      Mutta kumpikin tykkäsi :)

      Poista
  3. Kuulostaa erityisen kiinnostavalta kirjalta. Kirjan nimessä on lupaavaa kerroksellisuutta.

    "Kannellisuus" on aivan riittävä syy kirjan valintaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannellisuus on elämän pieniä syntejä joka jokaiselle aika ajoin sallittakoon :)!
      Kyllä tästä kerroksiakin löytyy, tarina nivoutuu pyörien ja asioita käsitellään. Hienosti keksitty tarina, eipä muuta voi sanoa.

      Poista
  4. Mulle tämä varmaan toimi lukuromaanina, koska kesken jäi jossain sadannen sivun kieppeillä. Ostin tämän jo hyvän aikaa sitten englanniksi, mutta sitten kuulin, että tässä on paljon murrekieltä, joten lukeminen lykkääntyi ja nyt kun suomeksi yritin, niin vaivasi koko ajan tunne, että Gappah kertoo kyllä sinänsä ihan mielenkiintoisia juttuja, mutta ne eivät vienee tarinaa eteenpäin. Olen varmaan tämän kirjan kohdalla mielipiteineni varsin yksin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tuon sanan heitin (pitääpä heittää useamminkin koska sillä saa kommentteja- hahaaaaa!) ja voi olla että tietyssä fiiliksissä minullakin tämä olisi voinut jäädä kesken mutta luin tämän vapaalla ja vapaasti lentäen, en joka sanaa imien, kuten ehkä joidenkin kohdalla tulee tehtyä.
      Mistä tulee mieleen, että Levyn kirjoista en osaa nyt kirjoittaa mitään. Melkein tekee mieli pitää ne kokemukset ihan omina. Katsotaan..

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus mainiosta kirjasta. Nautinnollinen teos kyllä monin tavoin.

    Pieni korjaus bloggaukseesi: suomentaja on Tero Valkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikko, virhe on nyt korjattu :)!
      Kirja oli kyllä hyvä, pitää lukea joskus Gappahia lisääkin.

      Poista
  6. Hieno kirja, hieno tarina. Parasta oli yhteiskunnallinen sanoma ja valkoisten ja mustien väliset raja-aidat. Haluan lukea lisää kirjailijan tuotantoa tulevaisuudessa.
    Plussaa vielä siitä, että kirja sijottui kirjailijan kotimaahan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti