Alain Mabanckou: Pikku Pippuri

Olen lukenut tänä syksynä monta hyvin mielenkiintoista ja hyvää kirjaa. Mieli alkaa myös vaellella vuoden parhaissa kirjoissa, ja kylläpäs niitäkin on useita. Kuitenkin bloggauspino on vielä melkoinen ja osa pinosta on viittä vaille luettuja, joksi ne saakin jäädä ajaksi x. Pikku Pippuri ei kuitenkaan  kuulunut keskenjääneisiin, vaan luin tämän kirjan jo joku kuukausi sitten. Alain Mabanckoun kirjoittama Pikku Pippuri ei ole (vääriä mielikuvia antavastaan) kannestaan ja/tai nimestään huolimatta ruokakirja (Fabriikki Kustannus, 2016, suom. Saana Rusi, kirja saatu kustantajalta), vaan kertoo pienestä kongolaisesta pojasta, joka kasvaa orpokodissa 1970-luvulla.


Tarina on kiehtova ja maailmankuvassaan mielenkiintoinen. Veikeä Pikku Pippuri, eli päähenkilö ja tarinan juoni, on kuvattu ihastuttavalla ja samalla hieman humoristisella tavalla. Se miten lapset kiintyvät orpokodissa piipahtelevaan Papa Mupeloon kertoo kauniisti miten lasten turvallisuuden kaipuu hakee oman väylänsä olosuhteista piittaamatta. Vallankumouksen riehuessa Kongossa, orpokodin lapset elävät jo perustilanteestaan huolimatta vieläkin tuulisemmassa paikassa ja pian osa lapsista karkaa. Pikku Pippuri kohtaa maailman villin hämmentyneenä ja joutuu kasvamaan yksin tuohon aikuisten maailmaan yritysten ja erehdysten kautta.

Pikku Pippurissa kuvaillaan lähes onneton kasvutarina sielultaan sisukkaasta pikku pojasta, joka elää köyhyydessä mutta haluaisi silti jakaa oikeutta kuin kuningas, tai Robin Hood. Ja kun ystäväksikin on nimeytty Mooses, ei kirjan symbolitasoista ole pulaa. Pippurin tarina oli mukavaa luettavaa, joskaan se ei ehkä ihan täysin uinut minun liiveihini sellaisella hurmoksellisella tavalla kuin ne vuoden parhaimmat tekivät.

Siitä huolimatta Pikku Pippuri on hieno pieni kirja, jonka kirjoittaja on aiemmin jäänyt minulle pimentoon (kirjan ranskalainen nimi on Petit Piment, hehe). Kirjan sisäkannessa kerrotaan Los Angelesissa ranskankielistä kirjallisuutta opettavan Alain Mabanckoun syntyneen Brazzavillen Kongossa, olevan ranskankielisen kirjallisuuden supertähti ja vuoden 2015 Man Booker International -finalisti. Pikku Pippuri on hänen yhdestoista romaani. Fabriikki Kustannus on ottanut upean mission kustantaa maailman kirjallisuuden pikku helmiä. Tänä syksynä myös minulle on tullut joku ihmeellinen himo etsiä maailmankirjallisuuden nykynimiä ja olen tilaillut kirjoja englanniksi. Myös lyhyet ytimekkäät kirjat ovat olleet suosiossani, aivan kuten Pikku Pippurikin.


"Bonaventure kävi taas hermoilleni:
- Mooses, ehkä Papa Mupelon ruumis on tuossa laatikossa!
- Kokolo, älä käytä minusta tuota nimeä.
- Miksi itse sanot minua Kokoloksi, vaikka en pidä siitä nimestä.
- Katsopa tätä nyrkkiä! Haluatko sen naamaasi?"

- Alain Mabanckou: Pikku Pippuri

Kommentit

  1. Fabriikki kustannus on kyllä ihana, olen löytänyt sen avulla monta kirjailijaa joiden olemassa olosta ei muuten olisi aavistustakaan <3

    Ihanaa neljättä adventtia kirjaystäväni, joulu on nurkan takana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ihana kustantaja, tykkään! Olen nyt lukenut 3 FK -kirjaa. Levy oli vuoden ihastuttavampia kirjoja ja nyt janoan hänen kirjojaan lisää...!

      Meillä on joulukuusi! Jee! Rentoa joulua sinullekin <3!

      Poista
  2. Tämä odottaa tuolla lukemista. Muista Fabriikki Kustannuksen helmistä olen pitänyt kovasti, tämäkin kuulostaa lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikein kiva kirja tämäkin. Minulla on vielä yksi kirja kesken FK:lta. Todnäk luen sen jouluna loppuun :)

      Poista

  3. Tämä oli mainio löydös! Sisältää paljon politiikkaakin, mutta ei ihminen elä yksin siitäkään. Ja tämä pieni teos on paljon muutakin, runsaudensarvi yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, huumoria, satiiria ja surumieltäkin jättäen ehdottomasti valoisan lukukokemuksen. On kuin mielikuvituksessaan olisi kulkenut halki värikylläisen, hedelmiä, tuoksuja ja iloisia huudahduksia pursuilevan afrikkalaisen torin ja toiselle laidalle päästyään, kirjan kätösistään laskiessaan kulauttaisi raikkaan suullisen viileää vettä, todeten no huh-huh, mikä kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa oli monta asiaa. Piti kirjoittaakin että vähän samanlainen kuin se Kalamiehet, johon moni bloggaaja hullaantui tänä vuonna. Minulle nämä kumpikaan ei aiheuttanut vastaavaa lumoa kuin sinulla, itse asiassa vähän kyllästyinkin hieman ahdistavaan loppuun mutta kaiken kaikkiaan kirja oli ehdottomasti keskitason yläpuolella.

      Poista
  4. Kohta loppuu kiire, lento
    Alkaa Joulun aika rento.
    Hiljaisuutta kuulostele,
    nuku, syö ja nautiskele.
    Kunnossa on silloin kuosi,
    kun taas alkaa Uusi Vuosi!
    Hyvää Joulua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinullekin :)!

      Poista

Lähetä kommentti