perjantai 29. huhtikuuta 2016

Colm Tóibín: Nora Webster

Blogini hengittää syvään ja raskaasti. Ilma täyttyy keuhkoissa ja olo on täysin rentoutunut. Mutta jos otan käteeni kirjan, puistan pian päätäni ja ravistelen uuden tarinan aatteistani. Näin käy, kun luen täydellisen kirjan. Tarvitsen tilaa lukemani ympärille.


Tóibín nousi lempikirjailijoihin kuin raketti, kun luin häneltä Brooklynin, myös novellikokoelma Äitejä ja poikia elää vieläkin mukanani. Kun Nora Webster (Tammi, 2016, suomennos Kaijamari Sivill, kustantajalta) saapui postilaatikkooni, kirja kiilasi heti yöpöydän kirjapinon päällimmäiseksi. Jo nimi Tóibín aiheutti minussa pientä innostunutta levottomuutta- mitä tällä kertaa? Ja tokihan jo arvaatte, että Nora Webster jatkoi minulle kirjailijan täydellistä tuotantoa. Vaikka mitä kirjassa oikeastaan tapahtuu? Arkea, arkea siinä tapahtuu mutta niin meren suolan tuoksuista ilmaa hengittävällä tavalla, että epäilen oikeasti kirjailijan saaneen tarinansa elävästä elämästä. Lasten kasvua, rahahuolia, sukupolvien kuiluja, ihmisten kyräilyä, sateisia kesälomamatkoja ja töitä pankissa. Mutta Tóibín osaa kertoa arkisenkin tarinan taianomaisella sävyllä.

Nora Webster jää leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi, joista kaksi nuorimmaista poikaa asustavat vielä kotona. Tarina kuroutuu uskomattoman eheästi, vaikka kerronta on pikku hiljaa täydentyvää. Luin sitä kuin parasta jutunkertojaa kuunnellen ja uppouduin tarinaan välittömästi silmäni tekstiin osuessa, vaikka ympärilläni olisi ollut lasten toimesta mitä tahansa he nyt yleensä tekevät (siis kovaäänistä ja vauhdikasta), minä luin ja uin Nora Websterin maailmassa. Tarina sijoittuu 1960 -luvun Irlantiin ja kirjan mukana voi kokea myös tuon ajan historiaa sekä irlantilaista arkikulttuuria. Tämä on kaikin tavoin viehättävän kiehtovaa. Tóibínin esteettinen ja sensitiivinen kuvaus herättelee kaikkia aistejani ja hiveltää minua jollakin erikoisella syvyydellä. Kirja ei aiheuta huutoitkua, ei raivoa, mutta tunteeni ovat silti hämmentyneenä, uteliaana äärimmäisen valppaina.

Yöpöydän kirjapinoni huokailee hyviä, kiitettyjä tarinoita ja odottaa kiltisti ja nöyränä. Minä rääpäisen sieltä täältä. Ihmettelen lukujumiani, miksei mikään maistu. Ja nyt muistan, että näin käy aina kun jotain minulle merkittävää kirjallisuutta tulee vastaan. Tämä on nyt tapahtunut kolmesti tänä vuonna. Ja joka kerta olen yhtä hämmästynyt, että tällaista voi oikeasti kirjan kautta kokea ja tapahtua. Pudota nyt puusta ilman puuta.


"Baarissa pyydettiin hiljaisuutta. Nora näki, miten Tim Hegarty seisoi nyksinään silmät ummessa. Hänellä oli öljytyt hiukset, kaulassa kapea solmuke ja yllä punavalkoraitainen takki. Hän näytti amerikkalaiselta filmitähdeltä. Silmiään avaamatta hän painoi päänsä takakenoon ja lauloi hiljaisella äänellä, mutta niin että se kuului joka nurkkaan:
Mona-Lisaksi sua sanottavan kuulin
Kuvan tuon hymy onhan sullakin"

- Colm Tóibín: Nora Webster

10 kommenttia:

  1. Tóibín on kyllä aika velho. Hänen tapansa luoda maailma on tosi hieno. Ihanaa lukea, että sinäkin tykkäsit tästä. Itse luin jo englanniksi reilu vuosi sitten, kun olin pitänyt kovasti Brooklynistä ja sitten olen lukenut häneltä myös The Testament of Mary, joka sekin on varsin kiinnostava ja minulle oli siinä suuri yllätys. Nora Websterin pidän mielessä, kun valitaan tämän vuoden parhaita käännöskirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toibinia voisi kokeilla ap kielellä... Tosin voisin sanoa, että suomennos oli tässä hyvin täyteläisen oloista, joten mielelläänhän näitä suomeksi lukee. Kolme erinomaista käännöskirjaa on tälle vuodelle ylhäällä. Päätä huimaa jos meno on yhtä lujaa loppuvuodesta, epäilen, etten pety.
      Pst Melender luvussa.
      Psst Oletko nähnyt Call Girl -leffan ja mitä mieltä olit siitä...?

      Poista
    2. Luulen, että tuota The Testament of Marya ei suomenneta, koska se ilmestyi jo ennen Nora Websteriä. En sano siitä nyt yhtään, olet varmaan fiksumpi kuin minä ja jos luet sen, niin tajuat aikaisemmin, mitä minä tajusin myöhemmin, kun en tullut (käsittämätöntä kyllä) aikaisemmin ajatelleeksi.

      Vietät vappua Melenderin kanssa. Voisi tuota seuransa huonomminkin valita :)

      Mikäs tuo Call Girl on? En ole kuullutkaan. Ollut megakiire, en ole ehtinyt seurata mitään. Hirmu monta elokuvaa, jotka haluaisin nähdä. Ehkäpä huomenna pystyn paikkaamaan tilannetta.

      Serpentiinit kaulaan ja vappupallot liehumaan!

      Poista
    3. 1976 naisliikkeen nousua nuorten tyttöjen näkökulmasta, call girl -työn kautta. Tukholmassa. Taitaa olla ruotsalainen leffa tai pohj.maalainen yhteistyö. Oli yllättävän hyvä, tuli mieleeni kun katsoin sen eilen.

      No nyt ihan vähän alkoi Maryn testamentti kiinnostaa! Huh!!

      Melander on viihdyttänyt minua oikein mainiosti...! Onneksi uskoin sinua. Viiveellä, mutta kuitenkin.

      Poista
    4. Niin mua yleensä kannattaa uskoa - paitsi silloin, kun se ei ole viisasta :) :) :)

      Poista
    5. Aika hyviä vinkkejä olen kyllä sinulta saanut :)

      Poista
  2. Oi ihana Tóibín! Nora Webster kuulostaa herkulliselta. Rakastan Tóibínin vähäeleisyyttä ja sitä kuinka hän osaa kertoa niin paljon kertomalla hyvin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siispä lukenet tämän :). Turha yrittää vakuutella sen kummemmin. Jotain mystiikkaa tässäkin on, lumoaa yksinkertaisuudessaan aivan kuten hyvin moni muu klassikko...

      Poista
  3. Olipahan yksi tunteettomimmista surukirjoista minkä olen lukenut. Nora ei itkenyt, enkä minäkään tarvinut nenäliinoja, harmi. Brooklyn oli minun kirjani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi minä taas pidin kokonaisuudesta ja siinä samalla tunteiden määrästäkin!

      Poista