Anja Snellman: Antautuminen

Kiinnostuin Anja Snellmanin Antautumisesta (WSOY, 2015, aleostos). Elämän krestomatian kirjoituksen kautta. En ollut aiemmin tajunnut, että kirja käsittelisi jollakin tapaa myös tätä hittinimikettä: erityisherkkyys. Kirja on jopa omistettu erityisherkille.


Kirja on Anja Snelmannin kirjoittama omaelämänkerta. Olen nyt lueskellut useampia elämänkertoja, tälläkin hetkellä on kaksi kesken, ja muutoinkin haahuillut kirjojen kanssa milloin missäkin. Kirjapinot vain kasvavat, koska alennusmyynneistä löytyy vaikka mitä aarteita ja joudun oikein rajoittamaan itseäni, etten keräisi hyllyyni niitäkin teoksia, jotka olen jo lukenut. En ollut aiemmin lukenut Anja Snellmania, ehkä kokeillut jotain runoja kyllä, joten kirjailijana hän oli minulle uppo-outo. Oikeastaan omaelämänkerta olikin siis hyvin mukava yllätys, sillä siinä kirjailijaan tutustuminen tulikin sitten kerralla. Ainakin hänen omalla antautumisensa tasolla.

Antautuminen on lyhyinen kappaleineen yllättävän nopea ja helppolukuinen kirja. Ja mikä tekee siitä minulle kiinnostavan on sen rehellisyys. Elämänkertoja lukiessa, sitä lukee henkilöiden tragedioista (sillä niitä kaikilla piisaa), mutta ne usein ovat laitettuna jollakin rajallisella ja hallitulla tavalla kirjan kaikken muun sisään. Antautumisessa Snellman aloittaa lapsuudestaan ja oikeastaan aika moni muistikuva kuvautuu pelon, jännityksen ja pinnistelyn makuisena. Ei siis pelkkänä aurinkoisena kesänä, kuten tapana on.

Antautumisen koukutus minulle oli se miten alun lapsi kuroo itseään aikuisuuteen ja millä tavoin kaikki nuo haasteina kuvatut asiat voitetaan, vai voitetaanko. Kirjassa kerrotaan myös Snellmanin perhe-elämään liittyviä muutoksia, joka loppua kohdin tuntui jo lähes tukalan avoimelta. Snellmanin teksti pysyy jotenkin kuitenkin koko ajan hyvin seesteisen rehellisenä, ja avoimena, jonka inhimillinen ote saa minut lopulta ahmimaan kirjan.

Antautumisessa viitataan paljon lukemiseen ja yksi Anja Snellmanin luetuimmista kirjailijoista on selvästikin Hermann Hesse. Olen lukenut Hesseltä Kylpylävieraana Badenissa (minnehän se on muuten kirjahyllystäni kadonnut?), jonka olen olettanut olevan kirjailijan epätyypillisempää tuotantoa. Siksipä tartuin Snellmanin innoittamana Hessen kirjoihin ja luin eilen loppuun erään Hessen teoksen. Olen näkevinäni tässä Antautumisessa jotain sellaista kuvausta minkä tunnistan myös Hessen kirjoissa. Ja se rehellisyys, avoimuus, luvallinen kompastelu, itsensä etsiminen... Hmm. Antautumisen kansi kyllä mietityttää minua vieläkin. Se on mystinen. Ehkä sen on tarkoitus ollakin.


"Melkein pyörryin jos joku söi äänekkäästi purukumia, tai vihelsi nuotin vierestä, tai haukkasi omenaa isolla suulla."

- Anja Snellman: Antautuminen

Kommentit

  1. Tämä kirjaa odottaa minulla edelleen lukemistaan. Kovasti kiinnostaa.

    Viittaukset Hesseen ovat kiinnostavat. Luin teininä Arosuden muutamaankin kertaan ja sen jälkeen Rosshalden, joka on kiinnostava avioliittoromaani sekä Siddharthan, josta en muista paljoakaan. Rosshalde on sikäli kiinnostava, että olen sen lukenut aikuisiällä useampaankin kertaan.

    Kiva, että Snellmanin kirjaa pääsee esille. Anja on tavallaan antanut erityisherkkyydelle kasvot.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä sinua, kun luin tätä, että varovaisesti uskaltaisin sinua kutsua kirjan tykö mutta tämä parempi, että olet löytänyt sen itse ja se on jopa lukujonossasi :)! Kiva päästä lukemaan mitä sinä tästä.

      Hesse, pitää lukea lisää, jännä oli tämä kirjan minkä eilen lopetin. Arosusi lienee se pääteos, jos niin voi sanoa, pitänee hankkia. Siddhartha on hyllyssä...

      Tämä kirja oli oikeasti mukava nostaa esille, koska kirja oli yllättävän hyvä, eikä mitenkään tavanomainen. Jotain jännää tunnelmaa. Ja kauneuttakin, sitä ei tullut ehkä niin tuolla yllä kirjoitettua.

      Lauantaihuumaa <3! Kiitos kovasti kommentistasi!!

      Poista
    2. Tiedätkö, olen saanut sähköpostilleni jopa pyyntjöjä lukea tämä ja vielä sen teenkin. Eritysherkkyys kiinnostaa minua.

      Minkähän olet lukenut...Narkissos ja Kultasuu? Oi, nyt muistan: Olen lukneut Matka aamun maahan, nyt on pakko lainata tuo heti kun edhin, sillä siinä oli jotakin erityistä. Rooshalde on tosi kiehtova ja kertoo Hessestä paljon sekä aviopuolisona että ihmisenä. Hän eli silloin kriisissä.

      Anjassa on minusta itsessään jotain kaunista, sellaista etsijää, että hän se valuu sieltä sitten hänen tekstiinsä.

      Kiitos samoin <3 Ole hyvä!

      Poista
    3. Alkaako tästä Hesse -huuma?! Enpä lukenut noitakaan mutta kriisiä kuvataan tämänkin kirjan kirjotusvaiheessa olleen. Joskin kun juttelin Hesseä lukeneen kanssa, ilmeisen sama teemainen on monessa muussakin kirjassa.
      Hyvin jännä lukea nyt kirjoituksesi Snellmanista, vielä kiehtovampaa jos kirjoitat Hessestä! Oletkohan lukenut Snellmania muuten miten paljon ja millä kokemuksilla?

      Täytynee tähän todeta, että luin tänään Rakkauden hirviötä. Tarvitsen hyvät suositukset jatkamiseen. Koin lukemisen työläänä! Voi harmi :(.

      Poista
    4. Mukavaa että sain innostettua ja tykkäsit! Antautuminenhan ei ole varsinaisesti elämäkerta, joka laskettaisiin tietokirjallisuuteen vaan, omaelämäkerrallinen romaani. Ero kulkee siinä, että Snellman on romaanin alla vapaa myös muokkaamaan asioita (vaikka autobiografioita kirjoittavatkin usein tekevät niin) ja sitä hän on varmasti osaltaan tehnyt. Myös Snellmannin Pääoma on samalla tavalla sisaren ja Snellmanin elämästä kertova romaani.
      Mitä tuohon Hesseen tulee niin varmasti kaikki Hessensä lukeneet tunnistavat elementtejä ja Snellman mainitsee monia muitakin kirjailijoita ja kirjoja, jotka ovat myös minulle tärkeitä. Hessessä on erityistä se, että ne iskevät nuoruusvuosina, mutta itse olen jotenkin etääntynyt, olen koettanut palata niihin, mutten ole ihanstunut enää. Samalla tavalla.

      Poista
    5. Hyvä, kiitos tarkennuksista ja uudesta vinkistä, eli Pääomasta!
      Olen tässä lukemassa taas Hesseä ja kyllähän näissä sellaista naiivia otetta on mukana, lienee sitä, että kuvaukset tuntuvat olevan kasvutarinoita ja siten otollisimpia juuri nuoruuteen. Vaikka sanoohan ne, että vanhakin koira voi oppia...
      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Snellman on varmaan tarkkaillut aika paljon itseään ja perhe-elämäänsä, edellinen kirja Pääoma kertoi hänen erityisestä siskostaan ja siitä siskosuhteesta, myöskin perhe-elämästä. Kirjailijahan on lukenut psykologiaa ja toimii terapeuttina.
    Kirjailija rakasti kauriita, hän tunsi itsekin olevansa pienenä bambi, joka säpsähtelee, joten kansikuva tulee siitä. Tosin nuo sarvet ovat aika isot bambille.
    Minulla on kuuloyliherkkyys eli ts. aistiyliherkkyys, joka rajoittaa jonkin verran elämää. Olenkin nimittänyt kuuloyliherkkyyden erityistaidoksi eli kuulen todella hyvin. Tuota samaa säpsähtelyä tuo kuuloyliherkkyys valitettavasti aiheuttaa välillä, mutta eihän se vaarallista ole, se on vain minua. Hieno kirja.
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja lukurauhan päivää myös!
      Mietin itse tässä kirjassa erityisherkkyyttä ja aistiyliherkkyyttä, niitähän voi olla kumpaakin. Tuo on hyvä asenne, että ajattelee herkkyyden olevan myös vahvuus! Äänet on kyllä herkästi kuormittavia, eikä sitä tajuakaan aina miten paljon. Itse rakastan välillä täyttä hiljaisuutta, metsä on sen tarjoajista parhain.

      Poista
  3. Mulla on varsin ristiriitaiset fiilikset tän kirjan suhteen: toisaalta aihe kiinnostaa hurjasti, mutta sitten taas toisaalta muutama edellinen Snellmanin kirja on tökkinyt ja pahasti, parvekejumalat oli muun muassa niin huono ja osoitteleva, että lupasin sen jälkeen pysyä ko. kirjailijan tuotannosta kaukana. Mutta ehkä tälle voisi vielä yhden mahdollisuuden antaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa yhtään sanoa tuohon kun en ole mitään kirjoja Snellmanilta aiemmin lukenut. Pääomaanhan täällä viitattiin, että onkohan tämä vähän samanlainen kuin se mikäli olet Pääoman lukenut...? Mutta niin, sain kyllä hyvän ohjeen blogikollegalta kun itse Rakkaudenhirviötä yritin lukea, että älä lue jos alku ei toiminut, että melkein voisin sanoa, että jos se Pääoma ei napannut, kannattaa lukuaika käyttää muuhun? Mutta mistäpä minä tiedän :D!!! Vinkkaa jos luit!!

      Poista

Lähetä kommentti