Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Lukukokemus on niin monesta asiasta kiinni. Sitä ei koskaan tiedä pitääkö kirjasta vai ei, vaikka kuinka tähtimerkit olisivat kohdallaan. Olin lukenut tästä Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme (Tammi, 2015, suomentaja Sari Karhulahti) kaksi minut myyvää blogikirjoitusta ja olin jo melkein valmis ostamaan sen, kunnes kirja tuli kirjastossa vastaan. Otin kirjan syksyiselle mökkireissullemme mukaan ja luin sitä takkatulen äärellä vilttiin kietoutuneena...


Olimme ihan suunniltamme kirjan äänenä toimii Rosemary. Kirja perustuu yllättävyyteen, joka vaikeuttaa juonesta kirjoittamista, koska kirjan lukeminen olisi varmasti tylsempää jos jutun tietää jo etukäteen. Sanotaan kuitenkin näin, että kirjan teemat ovat perhesuhteet, sisarussuhteet, elämänpolut, tieteelliset tutkimukset ja eläinkokeet. Kirja kulkee melko helpohkosti, vaikkakin siinä pompitaan ajassa ja kerrotaan keskikohta ennen alkua. Kirjassa on hieman sarkastista huumoria, jonka luen, mutta en liiemmin huvitu. Kirjan tarina on koskettava ja kuvaa millä tavoin myös ympäristömme voi muokata kasvuamme. Siinä on myös mukavasti moniäänisyyttä, eli kuvauksia siitä miten me kaikki koemme maailmaa ja tilanteita omista näkökulmistamme (kuten vaikka kirjan lukemisen), ja miten me muistammekin asioita aivan eri tavoin.

Kirjassa on siis paljon samaa tematiikkaa kuin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, johon hullaannuin. Ehkäpä siksi kannessakin on Valtosen kuvaus kirjasta: "Fowlerin perhetarinan sympaattiseen kerrontaan on taitavasti kätketty...", jonka allekirjoitan. Mutta kirja ei minulle yllä missään määrin niin korkealle kuin Valtosen kirja, joka on huomattavasti monitasoisempi. Fowlerin kirja ja kirjoitustyyli on minulle melko kevyttä ja viihdyttävää, mutta en mene siitä suunniltani (pakkohan tämä oli käyttää), vaikka olin itseni siihen täysin pedannut. Kirjan ideahan on oikein hyvä ja sen lukee mielenkiinnolla loppuun saakka. Ja kansi on varsin vetävä.


"Toisinaan menneisyys ja muistikuvat ovat niin sumuisia, että todellisilla tapahtumilla tuntuu olevan vähemmän merkitystä kuin sillä, mitä olisi voinut tapahtua. Sumu hälvenee, ja siinä me yhtäkkiä olemme, minun kiltit vanhempani ja heidän kiltit lapsensa, heidän kiitolliset lapsensa, jotka soittavat ihan vain jutellakseen, antavat suukon toivottaakseen hyvää yötä ja odottavat pääsevänsä kotiin juhlapyhiksi. Näen että omani kaltaisessa perheessä rakkautta ei tarvitse ansaita eikä sitä voi menettää. Näen meidät siten vain hetken ajan, näen meidät kaikki. Entisellämme ja kunnossa. Jälleen yhdessä. Jälleen briljantteina."

- Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Kommentit

  1. En ole lukenut vielä Valtosen kirjaa, mutta odotan siltä enemmän. Pidin siis tästä. Paljon! Teemat ovat painavia, vaikka kerronta on kepeää ja yllätyksiäkin riittää. En kuitenkaan hullaantunut, koska tässä vetävä kerronta, sujuvuus ja kirjan antamat ajatukset täyttivät tehtävänsä. Fowlerin kirja ei blogihehkutuksestani huolimatta nouse minullakaan vuoden parhaimmistoon, mutta sinne hyvälle puolelle kuitenkin - ehdottomasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä kirja, eipä siinä mitään, mutta luultavasti minulla tämä unohtuu aika nopeasti. En siis kokenut niin uniikiksi oikeastaan millään muulla lailla kun sen yllärin :).

      Poista
  2. Minä olin juuri aloittamassa bloggausta tästä, kun huomasin sinun postanneen tämän jutun.

    Minä odotin tältä kirjalta ihan mahdottomia. En etukäteen tienny enempää kuin sen, mitä takakannessa lukee ja odotin jotain huomattavasti ennalta-arvattavampaa tarinaa. Sinänsä tarina onnistuu yllättämään ihan täysin, mutta minusta kerronta oli liiankin kepeää ja jotenkin teennäistä tehdäkseen vaikutusta. Tärkeitä ja paljon puhuttavia teemoja, mutta välillä tuli aivan liian luennoiva olo. Tai siis että kirja luennoi, en minä. En tykännyt Valtosestakaan ja tämä humpsahti harmikseni samaan lokeroon: kirjailija tuntui yrittävän luennoida liian monesta, liian vakavasta aiheesta aivan liian leppoisasti.

    Nyt tämä mun kommenttinikin menee aivan liian jaarittelevaksi :D

    Mutta aiheesta kyllä kiinnostuin ja haluaisin lukea uudestaan yhden aihepiiriä hiukan sivuavan kirjan. (Jonka nimeä en mainitse, ettei kukaan kirjaa lukematon spoilaannu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei! En ole ainoa :D! Minustakin tämä oli hyvin kevyt ja sitten "tieto-osuudet" jotenkin töksähti väliin ja välillä jäi olo, jossa vähän jopa epäilin tietojen ymmärryksen tasoa- mutta ei pidä ottaa fiktiota liian todesta!
      Vai ei Valtonenkaan kolahtanut! Harmi mutta asettaa sinun kolmannelle jo melkoiset fiilikset- miten käy :D? Ei kahta ilman kolmatta :D?

      Poista
  3. Innostuin tästä teoksesta aikanaan varsin paljon ja olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että tämä on hieno teos ja tärkeäkin tematiikkansa vuoksi. On kuitenkin niin, että olen lukenut niin todella uskomattoman loistavia teoksia tänä vuonna, että tämä ei loppupeleissä pysty kilpailemaan niiden kanssa. Suosittelen tätä kyllä kaikille, koska tämän lukeminen on ... sanotaanko nyt vaikka ... terveellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan äärellä innostuminen on maailman ihanimpaa hommaa, joten jos lukuvuotesi on ollut runsas- oih onnea :)! Sitäkin me ansaitsemme tässä arkimaailman keskellä :)!

      Poista
  4. Se ei nyt sitten sinuun kolahtanut. Tuota tekstiäsi lukiessani mietin vielä omaa innostustani tästä kirjasta verrattuna innostukseeni Valtosen kirjasta. Pidin tästä NIIN paljon siksi, että se säilytti jotain uskoa ja intoa minussa Valtosen kirjaa enemmän. Tämä kirja puhutteli minun sisäistä pientä lastani, joka katsoo ympärilleen ihmetellen aikuisia. Onneksi on kirjailijoita ja kirjoja maailma puolillaan. (Ja meitä lukijoita!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähenkilöhän oli aika hauska, vähän pikkumyykin, sinänsä ihan jees. Mutta kokonaisuus ei vaan kolahtanut.
      Valtosen kirjoissa on muuten (2 luettuna) ollut vähän sellaista elämän realismia joka saattaa tuottaa ahdinkoa mutta samalla kieli ym. älyn loisto taas on minulle sielun nannaa. Tämä taas oli minulle hyvin kevyen oloinen lopulta, ehkä odotukseni olivan laajemmat kuin että juoni on hyvä.

      Poista
  5. Kirja on hieno ja kirjan sanoma on surumielinen. Eläintutkimukset ja niiden vastustaminen. Kirjan perheen tilanne oli todella surullinen.
    Valtosen Finlandia-voittajakirja oli todella vaikuttava ja sivusi samoja asioita tieteen tekemistä eläinkokeilla ja ns. eläinaktivisteja. Minusta tuli Valtosen kirjojen fani ja olenkin lukenut melkein kaikki sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä oli mukavaa se, että eri tyyppien näkökulmat alkoivat avautua pikku hiljaa- sama Valtosen HETMT -kirjassa, joskin superlatiivisti.
      Voisin itsekin sanoa kuuluvani fanijoukkoon mutta syöpäkirjaa en silti äkkiä uudestaan lue :)!

      Poista
  6. Vaikutuin kovasti tästä kirjasta. En ollut ajatellut lukea edes tätä, koska Jane Austen -lukupiiri jätti minuun niin vaisun jäljen. Pidin tästä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän jälkeen en kyllä koskaan uskalla tarttua kamalan nimiseen kirjaan Jane Austin -lukupiiri! Pahoittelen rehellisyyttäni :D! Ja kiitos kommenteista Ulla <3! Nyt tekisi heti mieli kirjoittaa kirjasta minkä lopetin just nyt...

      Poista

Lähetä kommentti