Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Luin ihan vasta Harper Leen Kuin surmaisi satalinnun ja tykkäsin siitä, mutten kummakseni hurmaantunut siihen kuten miljoonat muut. Mutta oikeastaan se nostatti minulle suuremman innon lukea nyt suomennettu Kaikki taivaan linnut, joka on löydetty kirjailijan arkistoista (Gummerus, 2015, saatu kustantajalta, suomennos Kristiina Drews).


Kirja kertoo 1950-luvulta, jolloin Scout, myös edellisen kirjan päähenkilö, on jo kasvanut aikuiseksi ja palaa kotiinsa New Yorkin varsin erilaisesta elämänpiiristä. Scout pohtii palatessaan itseään uuden ja vanhan kotinsa välimaastossa ja kirjassa kuvaillaan hänen kasvutarinaansa. Tämä tapahtuu myös muistojen kautta, joissa on hienoista toistoa edellisestä kirjasta. Aiemmassa kirjassahan Scout oli niin ikään viaton leikkijä mutta nyt Scout näkeekin maailmaa eri tavoin, erilaisesta perspektiivistä. Scout saa myös tietää, että Alabamassa tumma- ja valkoihoisten välit ovat kiristyneet, joka on aiheuttanut myös erilaisia liittoumia. Tämä tieto ahdistaa, oksettaa ja myllertää Scoutin maailman, koska hän on kokenut kasvaneensa tasa-arvoon kannustavassa perheessä ja ehkä kokenut maailmalla jo sen toteutumista erilailla kuin etelävaltioiden pikkukylissä. Scout joutuu myös kohtaamaan isänsä ja poikaystävänsä tässä hänelle lähes käsittämättömässä tilanteessa.

Kirja oli minusta valtavan mielenkiintoinen ja hyvä. Pidin siitä lähes enemmän kuin ensimmäisestä. Scoutin yltiöpäinen myllerrys ja monen maailman kohtaaminen on hienosti kuvailtu. Minä en kokenut kirjan tarinan vetävän jotain pois edelliseltään, vaan ehkä tasapainottavan sen (inho)realistisemmaksi. Kirja oli myös monin tavoin hyvin rohkea ja haastava, lieneekö tuo ollut syy kirjan salailuun näin monia vuosia. Nämä kirjat pitää lukea joskus uudelleen, sillä sellainen kytö jäi vielä elämään!


"Paahtava aurinko häikäisi niin että silmiin sattui, ja hän nosti kädet kasvojensa suojaksi. Kun hän otti ne pois silmiensä edestä totutellakseen taas pimeästä valoon, hän näki Maycombin kaupungin läkähdyttävän kuuman iltapäivän hohteessa vailla ihmisiä. Hän katsoi Maycombia, ja hänen kurkkuaan kuristi: Maycomb vastasi katseeseen.
Mene pois, sanoivat vanhat rakennukset. Ei täällä ole sinulle paikkaa. Sinua ei täällä kaivata. Meillä on omat salaisuutemme."

-Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Kommentit

  1. Oi, pidit tätä ehkä enemmän kuin Kuin surmaisi satakielestä! Se lupaa kyllä hyvää. En ihan vielä uskalla tätä lukea, koska Kuin surmaisi satakielen on minulle rakas kirja ja pelkään hieman tämän lukemista, mutta aikanaan luen. Varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alleviivaan, ettei minulla ole nostalgisiamuistoja KSS -kirjasta...
      Saas nähdä miten sinun käy :)!

      Poista
  2. Minulla sama kuin Lumiomenan Katjalla. Joskus. Ei ihan vielä kuitenkaan.

    VastaaPoista
  3. Minulla ehti tulla muutama vuosi lukuväliä näille kirjoille, mutta hyvin muistin alkuperäisen ja minusta se oli parempi. Tämä uudempi oli kuin kahdessa osassa kirjoitettu. Alkuosa kepeää hassuttelua ja loppuosa...hm ja loppu sitten, voi ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonpa että moni ajattelee näin.
      Minä en tajunnut kahta osaa niin kirjoitustyyliltään eriäväksi vaikka toki tunnelma muuttuu.

      Poista

Lähetä kommentti