sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Anna Gavalda: Parempaa elämää

Mikä ihana onni. Juuri kun olin lähdössä mökille pääsiäisen ajaksi rentoutumaan, avasin postilaatikkoon tulleen paketin. Sieltä kuoriutui Anna Gavaldan ihanan keväinen kansi Parempaa elämää (Gummerus, 2015, suomentaja Lotta Toivanen, kirja pyydetty kustantajalta) ja samassa tiesin, että pääsiäsen kirjapinoni meni uusiksi. Pääsiäiseen kuuluu erilaisia herkkuja, mutta kyllä lomapäivien kirjaherkkujen valinta on meidän lukijoiden suunnitelmista tärkeimpiä. Olen odottanut uutta Gavaldaa jo pitkän ja lumisen alkuvuoden, joten kukkivan paketin saapuminen vielä syntymäpäivänäni alla tuntui onnekkaalta.


Anna Gavaldan kirjat ovat mielestäni hyvin erikoisia. Ensinnäkin tarinan pohja voi olla hyvin arkisen pieni mutta jollakin ihmeellisellä ja kummallisella tavalla merkityksellinen. Gavalda leikkii kielellä lähes improvisaatiota muistuttaen ja käyttää hyvin rohkeasti nykykieltä, nuorisokieltä ja jopa nettikieltä kirjoissaan. Tällä tavoin Anna Gavalda ottaa mielestäni lähes ironisesti kantaa kielemme kehitykseen, imemällä läsnä olevaa kulttuuriamme ja sulauttaen sen niin ikään klassisempien kulttuurien juurille. Kuin progea mutta samalla tarinoissa on selkeä klassisen kaunis kaari; alku, keskikohta ja loppu. Hänen kirjoissaan on kaikki ainekset joidenkin lukijoiden ärsyttämiseen, sillä Gavadalla ei taida olla rajoja, vaan hän koettelee. Viimeiseen kirjaan verrattuna (Lempi ei ole leikin asia) Parempaa elämää on kuitenkin ehkä hitusen "tavallisempi". En ollut lukenut kirjasta etukäteen mitään, joten koin iloisena yllätyksenä sen, että kirjassa on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan Mathildesta, joka on nimellisesti opiskelija, mutta oikeasti pestautunut langon firmaan myyntitöihin. Mathilda kokee elämänsä ja elämän itsessään melkoisena diibadaapana ja puhuu tarinassaan sen mukaisesti. Kuitenkin Mathilda tekee tosi ison töpin, joka sai minut lukijana nielaisemaan tyhjää, josta seuraa tarina, joka tekee Mathildan ja ehkä jonkun muunkin elämästä hieman paremman.

Toinen tarina alkoi siis minulle ihan yllätyksellisesti. Tarina kertoo Yannista, joka sattuman kaupalla (niin kai se elämä aina menee...) pääsee naapuriperheen luo illalliselle ja huomaa, ettei humallu sinä iltana ainoastaan viinistä. Pariskunta ja heidän lapsensa lumoavat Yannin, joka johtaa humalankin keskellä pään todelliseen selviämiseen ja uskaliaisiin ratkaisuihin omassa elämässään.

Gavaldan tarinat ovat taas jälleen kerran jotenkin hyvin arkisia. Fillarilla Pariisia pyörivä hieman angsti tyttö ja masentuneelta kuulostava aviomies. Kaksi erilaista päähenkilöä, mukana kauniita mutta myös rumia ihmisiä, ja jokaisella oma paikkansa. Ja kuin lumouksen voimasta, hotkaisen Gavaldan Parempaa elämää vuorokauden sisällä ja jään vain ihmettelemään kuinka ihastuttavat, omalla tavallaan varsin elegantit (joskin ensimmäisen kohdalla myös räväkkä) tarinat jäävät pyörimään mieleeni ja tuntuvat hassusti samalla kuin turvapaikoilta. Aivan kuten minulle aina Gavaldan kirjojen kanssa käy! Gavaldalla on taito kirjoittaa omaperäisiä tarinoita, jotka imaisevat pienin ihastuttavin yksityiskohdin ja suurin sydämellisin tunnelmin. Jälleen kerran naurahdin ääneen, hämmästyin, hieman väsähdinkin ja taas lumouduin. Gavaldalla on todellakin taito tehdä elämästä hiukan parempaa. Voisin lukea tämän kirjan heti uudestaan. Tai ehkä kaikki Gavaldat samaan syssyyn. Oolalaa...!


"Luotin vaistooni, katsoin hänen romuluisuuttaan, rumuuttaan, hymyään ja pilkunmuotoista, rusehtavaa arpea oikeassa leukapielessä, ja sitä miten hän kätki haukotuksensa kohteliaasti isoon kouraansa, ja ajattelin hänen puujalkahuumoriaan ja tiesin, että hän ei ollut vienyt minulta mitään. Ja sitä miettiessäni tajusin, etten ollut ajatellut kirjekuorta vaan kaikkea muuta. Itseäni. Perimmäistä luonnettani, uskoani ihmiseen. Kaikkia niitä iskuja, joita olin joutunut kestämään niin kutsutussa herkässä iässä ja jotka olivat typerryttäneet minut, mutta eivät tuhonneet..."

- Anna Gavalda: Parempaa elämää

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos, vähän mietin oliko hujakasti sanottu mutta joskus pitää kirjoittaa flowlla :D! Toivoinkin, että juuri sinä huomaisit tämän kirjan, ehkä olet lukenutkin, joten kiitos kommentistasi!

      Poista
    2. Tarkastin tilastoistani, että olen vuonna 2005 lukenut Gavaldalta teoksen Viiniä keittössä. Se oli tarina, jossa nuorempi nainen ja vanhempi mies puhuu ihmissuhteista tai jotain siihen suuntaan. Sen jälkeen ei ole tullut tosiaan häneltä luettua mitään.

      Tuo kaksi (!!!) on edelleen kaunis.

      Poista
    3. Ai ei siis kolahtanut :D! Pidin kyllä siitäkin kirjasta. Ja kaksi toimii kyllä :).

      Poista
  2. Lisätty listalle! Hyvää syntymäpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että kirja on listalla :)! Oletkohan aiemmin lukenut Gavaldaa? Kiitos onnitteluista :)!

      Poista