Jhumpa Lahiri: Kaima

Jes ja vau, luinpas hyvän kirjan. Ostin itselleni pokkarina Jhumpa Lahirin Kaiman (Tammi, 2003) joululukemiseksi. Vaikka kirjan luku jäikin vuoden vaihteeseen, oli lukukokemus ehdottomasti viime aikojen paras. Suorastaan täydellinen lukuvuoden aloitus.


Kaima kertoo Gogol nimisestä pojasta ja hänen bengalilaisperheestä, jonka vanhemmat ovat muuttaneet aikoinaan töiden perässä Amerikkaan. Tarina todella tempaisi minut mukaansa, sillä Lahirilla on kyky kirjoittaa lauseita, jotka kaikki haluan lukea. Gogol on saanut nimensä kuuluisan kaimansa mukaan, koska tuo venäläinen kirjailija on ollut paljon lukevalle ja oppineelle isälle yksi tärkeimmistä. Bengalilaisperinteisiin kuuluu kuitenkin vaihtaa perhenimi yleisempään kutsumanimeen, mutta Gogolin nimi ei koskaan saavu Amerikkaan asti jää Gogol -nimi elämään niin puheeseen kuin lopulta virallisiin papereihinkin. Nimi kuitenkin alkaa tuntua aikuistuvasta Gogolista vieraalta ja hän kiinnittää siihen itse valtavasti huomiota. Niinpä miehenalku vaihtaa nimensä suunnitelluksi toiseksi nimeksi, Nikhiliksi, ja alkaa elää kuin eri elämää. Kuitenkin vanhetessaan ja uusia elämänhaasteita kohdatessaan Gogol joutuu kohtaamaan sukunsa juuret ja perinteet ja näkemään ne taas uudessa valossa.

Kirja käsittelee siis uuteen maahan muuttamista, kulttuurien kohtaamista ja oman identiteetin etsimistä kahden kulttuurin välillä mutta samalla se on vain yksinkertaisesti tosi hyvä kasvu- ja kehitystarina. Gogol ja kaikki henkilöhahmot on kirjoitettu kiinnostaviksi ja kuvaukset kolahtavat minuun- ihailen ja ihastun Lahirin kieleen lähes joka sivulla. Oikeastaan kirjan loputtua janosin lisää Jhumpa Lahirin kirjoja ja nämä ovat sellaisia kirjoja, joita voi luottavaisesti ostaa myös omaan kirjahyllyyn, jos ei toista kertaa luettavaksi niin ilolla eteenpäin jaettavaksi. Jos raskii.


"Hän yllättyy nähdessään isänsä harmaantuvine viiksineen seisomassa sukkasillaan ovella, pieni mahanalku selvästi erottuvana vaaleanruskean neulepaidan alla. Gogol yllättyy etenkin siitä että isällä on kädessään lahja. Hänen isänsä ei ole koskaan antanut hänelle syntymäpäivälahjoja äidin ostamien lisäksi, mutta tänä vuonna, isä sanoo, kävellessään huoneen poikki missä Gogol istuu, hänellä on jotain erikoista."

- Jhuma Lahiri: Kaima (suomennos: Kersti Juva)

Kommentit

  1. Lahiri on yksi lempikirjailijoistani ja Kaima on yksi parhaista hänen kirjoistaan. Kaima on myös leffana (vaan ei niin hyvänä kuin kirja) nähtävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, niinpä tietysti tästä on myös leffa. En kyllä taida voida katsoa sitä, ettei kirjakokemus mene pilalle! :)

      Poista
  2. Kaima oli ensimmäinen lukemani Lahirin kirjoista. Törmäsin siihen kirjastossa sattumalta tietämättä kirjailijasta mitään. Muistan vieläkin, miten olin aivan haltioissani ja sen jälkeen olenkin lukenut kaiken Lahirin kirjoittaman.

    Mukavaa kuulla, että sinäkin tykkäsit Kaimasta. Se on ehkä jäänyt vähän Lahirin muiden teosten varjoon, mutta on kyllä, kuten kirjoititkin, todella hieno teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai on! Tämä toki antaa minulle intoa lukea lisää Lahiria. Hienoa, että tällaisia kirjailijoita on olemassa. Ja samalla: uskomatonta! Tämä oli minun toinen häneltä.

      Poista
  3. Minustakin tämä on hurjan hyvä kirja. Lahiri on taitava, ja hänen kirjojaan tekee tosiaan mieli lukea. Novellinsa ovat myös erinomaisia, tiiviitä ja taiturimaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen iloinen, että löysin Lahirin kirjat!

      Poista
  4. Ihana Lahiri! Kaima oli ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin, ja se oli kyllä rakkautta ensilukemalta. :) Kirja vielä sattui sellaiseen hetkeen, etten ollut pitkään aikaan lukenut oikein mitään säväyttävää, ja Kaima oli siksikin erityisen tärkeä minulle: pitkästä aikaa uppouduin täysin kirjan maailmaan ja tunsin lukemisen hurmaa.

    Kaikki Lahirin kirjat ovat olleet aivan erinomaisia, ja uusin Tulvaniitty ehkä vielä muita erinomaisempi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi vähän samoin, että olen lukenut hyviä kirjoja mutta ne erinomaiset ovat olleet piilossa. Joten ihastuin tähän... Lohdullista kuulla, että tosiaan edessäni on vielä monta melko varmasti upeaa kirjaa Lahirilta- kuinka moni onnistuu kirjoittamaan näin tasaisesti erinomaisia kirjoja? Vau, jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa tapaamista Lahirin seurassa. Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Kommentitkin kertovat, että näihin kirjoihin kannattaa tarttua.

      Poista
  5. No apua, Lahiria pitää minunkin lukea. Nimi on tuttu ja eräs novellikokoelmakin on hyllyssä, mutta ei vain ole tullut luettua. Jokunen päivä sitten hipelsin Tulvaniittyä (enkuksi tosin) kaupassa, mutta jätin sinne. Ei olisi vissiin pitänyt. Mutta ainakin tämä Kaima vaikuttaa todella kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahiri kuuluu kyllä kirjailijoihin, joita uskaltaa Lukijoille suositella lämpimästi. Olin itsekin aluksi vähän skeptinen, kun kirjailijaa kehuttiin niin paljon, mutta tällä kertaa yhdyn kehujajoukkoon.

      Poista

Lähetä kommentti