Risto Isomäki: Kurganin varjot

Sarasvatin hiekkaa -kirjan jälkeen olen seuraillut Risto Isomäen kirjoja. Isomäki on tiedetoimittaja, joka näkyy myös hänen kirjoissaan informaation paljoutena ja usein luontoamme koskien. Minusta se on kiehtovaa ja antaa kivasti muuten hyvin usein hieman romanttiselle, jännärimäiselle ja kuta kuinkin helppolukuiselle kirjalle kivan vastapainon aivoilleni, kun joudun pohtimaan kirjan tieto-osuuksia.


Isomäen kirjat yhdistävät siis fantasiaa ja fiktioita ja spekuloivat usein "entä jos...". Tiedän useita, jotka rakastavat katastrofileffoja, Isomäen kirjat ovat niiden kirjamuoto. Kurganin varjot (Tammi, 2014, kirjastolaina) kertoo arkeologi Alexista, joka on tutkimassa kurganeja (tai kurgaaneja) Rostovin lähistöllä ja meribiologi Irinasta, joka törmää Mustallamerellä tapahtuvaan ekologiseen muutokseen. Tästä tietenkin seuraa jännitysnäytelmä, jota on hauska lukea ahmien. Kirjan mielenkiintoisinta antia minulle olivat pohdinnat kielien synnystä ja suomalaisuudesta. Se oli hyvin mielenkiintoista.

Kurganin varjot pitivät minut mukavasti otteessaan, vaikka usein näiden jännäreiden kohdalla minä tiivistäisin kirjaa lähes sata sivua lyhemmäksi. Se johtunee levottomasta lukutyylistäni. Kirjan päähenkilöt olivat minusta jälleen kerran mielenkiintoisiksi rakennettuja ihmisiä, joten pieni romanttisuushöpsöily rivien välissä sekä ihmissuhdedraamailu ihan hauskuutti minua. Kirjassa sai ikään kuin dokkarin ja kaunarit yhdellä kanavalla. Ja sehän viihdyttää.

Tämä oli toinen kirjastolöytöni joululomalle ja ihan superkiva ahmintaluku stressin poistamiseen. Luen varmasti seuraavankin Isomäen kirjan, ei epäilystä.


 "Alex tiesi, että ainakin yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia uralilaisten kielten nykysanastosta oli indoeurooppalaisista kielistä tulevia lainasanoja. Äitinsä suomalaisuuden vuoksi hän oli kuitenkin lievästi ylpeä siitä, että edes muutamat sanat olivat vaeltaneet toiseen suuntaan ja että eräät niistä olivat tavallaan myös aika isoja sanoja."

- Risto Isomäki: Kurganin varjot

Kommentit

  1. Minulla on Isomäen teoksia iso pino kotona hankittuna muttei luettuena. Oi voi. Sarasvati on kuitenkin mielestäni edelleen ihan huippu kirja ja Isomäen näkökulma kirjoittamiseen mainio. Kurgania olen hypistellyt kirjastossa, ehkä sorrun siihen jos se tulee bestseller-hyllyllä vastaan. Kiinnostaisi lukea myös, onko I yhtään parantunut romantiikkahöpsöilyn kirjoittamisessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ja ei :D. Olen tainnut lukea kaikki sen jälkeiset ja joku taitaa olla omanakin. Jos sinulla on loma, annapa mennä! Hyvin toimi stressinpoistajana, toisaalta tasoittaisi varmasti arkeakin hyvin.

      Poista
  2. Minullakin on Sarasvatin hiekkaa, Atlantis-teema oli mielenkiintoinen, mutta muuten en hirveästi lämmennyt sille. Teini-ikäinen poikani sai Kurganin varjot joululahjaksi ja minäkin pääsen sitä sitten joskus lukemaan -- saa nähdä mitä hän siitä pitää... :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin sinua, kun luin tätä ja yhtä toista kesken olevaa kirjaa :D! Hauskan kirjan saanut lapsesi. Mitähän lie tuumaa :))!

      Poista

Lähetä kommentti