tiistai 22. lokakuuta 2013

Ali Smith: Oli kerran kello nolla

Nappasin kirjaston uutuushyllystä Ali Smithin Oli kerran kello nolla (Otava, 2013, suomentaja Kristiina Drews) täysin kirjailijaa tuntematta ja muutenkin vähän fiilispohjalla. Kirjojen löytäminen summamutikassa ilman suurempia ennakkotietoja on mielestäni erittäin tyydyttävää. Ja varsinkin silloin kun alkutunne säilyy kirjan loppuun saakka.


Oli kerran kello nolla on mystinen tarina. Kirja alkaa ikään kuin siitä, että olipa kerran mies, jonka eräs pariskunta kutsuu illalliselle mutta ennen jälkiruokaa tämä mies, Miles, lukkiutuu perheen yläkerran huoneeseen ajaksi x. Ja tarina lähtee kulkemaan tästä pisteestä, joka sattuu olemaan lähellä Greenwichin nollameridiaania, ja tarina laajenee kuin kehä tämän miehen ja alkutarinan ympärillä. Aika vaihtelee ja ajalla ei ole merkitystä. Tarinassa piipahtaa henkilöitä, jotka häviävät sen kummemmin hyvästejä jättämättä. Tarina kulkee monen kertojan kautta ja hyvin erilailla kertoen. Välillä lukemiseni oli helppoa, välillä toista sivua kestävien sulkujen sisäistäminen kokonaisuuteen meni täysin yli hilseen. Välillä kirja eteni verkkaisesti ja toisaalta taas mukavan nopeasti. Välillä en tajunnut mitään ja sitten taas koin valaistumisen. Tämä kirja on mystinen.

Mutta minä pidin siitä. Siitäkin huolimatta, että viimeiset viisikymmentä sivua oli jo hieman vaikealukuista ja hyppelin jo välillä yli rivien. Mutta sitten huomasin, että hyppiminen harmitti. Sillä teksti on myös hurjan hauskaa. Nauroin ihan ääneen joissakin kohdin. Kirjan yksi tärkeä teema on sanoilla leikittely, jonka vuoksi kirjassa ovat jatkuvasti läsnä runot, vitsit ja sanaleikit. Kielellä leikittelyn sanoma on mielestäni kirjan parasta ja tärkeintä antia. Oli mahtavaa lukea perheen sisäistä dialogia, jossa kielenkäyttö on kuin sanallista ilotulitusta.

Voin kuvitella, ettei tästä kirjapolkuni astinkivestä irtoa ehkä lukijalleni mitään koherenttia, todennäköisesti ei itsellenikään. Älkää siis kysykö mitä kaikkea tässä kirjassa tapahtuu, sillä en ole itsekään siitä lainkaan varma (suomentajalle nostan kyllä hattua!). Mutta alkufiilis hyvästä kirjasta säilyi loppuun saakka ja pidän kirjaa lähes tulkoon nerokkaana. Siis sellaisella tasolla, joka ei alleviivaa omaa nerouttaan, ja sen tekeminen on yllättävän vaikeaa. Minun täytyy lukea ehdottomasti lisää Ali Smithiä, jotta saan selviyden ovatko muut hänen kirjansa yhtä lennokkaita- ja lähestulkoon hulluja! (4/5).


" (...) Mikä on orjakello? Äiti oikaisi selkänsä. Sitten hän lysähti taas kumaraan. Orjakello, hän sanoi. Shepherdin galvanomagneettinen kello on ilmeisesti orjakello, Brooke sanoi, mutta minä haluan tietää mikä täsmälleen on orjakello. Ai, äiti sanoi, orjakello on, tuota noin -. Ja lisäksi minä haluan tietää, Brooke sanoi, että jos joku on menneisyyttä, voiko se silti jollain tavoin tapahtua nyt? Onko menneisyys nykyisyyttä nykyhetkessä, isä sanoi, ja onko menneisyys nykyisyyttä tulevaisuudessa - hyviä kysymyksiä, Brooke. Ne ovat filosofisia kysymyksiä, äiti sanoi. Ovatko? Brooke sanoi. Onko ruusu punainen pimeässä? isä sanoi. Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole näkemässä eikä kuulemassa, ulostaako karhu metsään ja onko paavi kansallissosialisti? Voi hyvä Jumala, äiti sanoi. Älä nyt enää Jumalaa tähän sotke, isä sanoi, koska silloin tästä tulee tykkänään eri sarjan ottelu.) "

- Ali Smith: Oli kerran kello nolla (alkuperäinen nimi: There but for the)

4 kommenttia:

  1. Minulla tämä on 'kesken jääneet' osastolla.. Koetin lukea aiemmin syksyllä, mutta kirjan kieli ei innostanut lukemaan kovin pitkälle. Takakannen perusteella juoni vaikutti kiintoisalta, joten ehkä koetan tätä vielä uudestaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on suuressa vaarassa jäädä "kesken jääneisiin", koska lukemistauko tarvitsi ainakin itselleni pienen "missäs tämä olikaan" orientoimisen ja täytyi ehkä palata kirjassa taemmaskin. Luin juuri tuo vaara vuoksi kirjan lopun vähän "väkiselläkin"!
      Kiitos kommentistasi MarikaOksa!

      Poista
  2. Olen ymmärtänyt, että tämä on melko haastava, mutta kiehtova. Aion siis lukea ja luultavasti, toivottavasti, vielä tämän vuoden puolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastava, kyllä!
      Kirjassa kyllä käsitellään paljonkin nykyajan haasteita erilaisilla teemoilla. Kiirettä ja aikaa monilla tasoilla. Tämän pohdintaan vaan tarvitsisin selvästi keskusteluseuraa. Tämä olisikin hyvä lukupiirikirja- jakaisi aika varmasti mielipiteitä.

      Poista